59 – Helmikuun viimeinen

Mosaic - red and yellowKolme vuotta sitten helmikuussa kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni.

Postauksia on kolmessa vuodessa kertynyt naurettavan pieni määrä, mutta sitäkin enemmän on opittu.
On hurahdettu pitsihuiveihin, neulottu niitä niin ohuesta langasta että ennen sen olisi ajatellut olevan ompelulankaa, opeteltu kirjoneuleen tekeminen, värjätty lankoja kasviväreillä, opittu valokuvauksesta yhtä sun toista, neulottu ensimmäinen villapaita (joka on edelleen yhtä ihana kuin valmistuessaan), suunniteltu ja julkaistu ensimmäinen oma neulemalli, opeteltu irkkaamaan pelkästään #neulonta-kanavan takia, osteltu ihkulankoja niin kotosuomesta kuin ulkomailta, tultu totaalisesti riippuvaiseksi Ravelrystä, käyty neuletapaamisissa ja tultu sitä kautta rohkeammaksi, uskallettu tulla ulos kaapista neulomisharrastuksen suhteen useammalle ihmiselle IRL ja varmasti paljon muuta, mitä en juuri nyt saa mieleeni.Mosaic - black and red

Parasta bloggauksessa ovat kommentit. Niitä on ihana saada. Olen iloinen jokaisesta.

Joten nyt, kommentin jättämällä, osallistuu arvontaan. Olisi kiva kuulla mistä omasta työstäsi olet erityisen ylpeä tai minkä asian opittuasi hypit riemusta.

Lopuksi joitain haasteita tulevaisuudelle, asioita joita haluaisin tehdä tai oppia

  • värttinällä kehrääminen
  • istutetut hihat
  • kirjoneulesukat
  • kangaspuilla kutominen

Jätä kommentti / Leave a comment

~ Kirjoittanut valokki : sunnuntai, tammikuu 31, 2010.

27 vastausta to “59 – Helmikuun viimeinen”

  1. Erityisen ylpeä olen Hyrna Herborgar -huivista, jonka neuloin itselleni ostettuani ohjekirjan Islanninmatkalta matkamuistoksi. Viimeksi huivi pääsi koristamaan ystävääni hänen hääpäivänänsä. Malli on vain niin kaunis. http://www.ravelry.com/projects/Sire/hyrna-herborgar

  2. Viimeisin ylpeydenaihe on uuteen Ullaan tuleva kirjoneulepaita. Kaikesta epäuskosta ja uudelleentekemisestä huolimatta kun katselin kuvia totesin et ”hitto, täähän on oikeesti kyl nätti”.
    Onnittelut blogille, mä tykkään sun kuvista! Sun blogi on kaunis.

  3. Minä muistelen lämmöllä siskontytölle tekemääni kalapeittoa – se ei ollut mitenkään haastava tai vaikea, mutta osasin valita mielestäni ihanan langan ja sain sen valmiiksi! Tekniikkapuolelta uusin oppi on Tuulian Tailored sweater -ohje, jossa opin tekemään oikein niitä wrap&turneja ja saan tehtyä varmasti muitakin kuin raglanhihaisia paitoja!

    Olen muuten Meerin kanssa samaa mieltä, sinun blogisi ulkoasu ja kuvat ovat kauniita!

  4. Onnea blogisynttärinä!
    Valmiista töistä olen varmaankin ylpein matkahuovastani, johon itse värjäsin langat KoolAidilla, se oli kuitenkin iso työ ja olen tosi vähän kangaspuilla kutonut.

  5. Onnea blogille, sitä on kiva lukea! Ja katsella.
    En osaa sanoa, mistä yksittäisestä työstä olen erityisen ylpeä, mutta värttinäopettelusta tuli mieleen, että se aiheuttaa täällä riemustahyppimistä juurikin näinä päivinä! Onnistumisen tunne on melkoinen, kun ensimmäisten myttyjen ja köysien jälkeen kerälle kertyy ihan oikeaa lankaa. On vaan melkoisen addiktoivaa, mokoma…

  6. Onnea blogillesi! Täällä on aina kiva käydä, sulla on ihania neuleita ja kauniita kuvia.

    En kyllä osaa sanoa, mikä mun töistä olisi erityisen ylpeyden veroinen. Musta tuntuu, että mulle on tärkeämpää se itse neulominen ja varsinkin se tuntu käsissä, ihana lanka ja hyvät puikot. Työn valmistuttua on monesti vähän sellainen olo, että tulipahan tehtyä. Tekniikoista sitten, sukkien neulominen kärjestä päin on ollut mulle ykkösasia ja teen nyt lähes kaikki sillä tavalla.

  7. Onnea blogisynttäreinä! Täällä on ihana tunnelma aina! Mä oon ehkä eniten ylpeä tällä hetkellä springtime swirl huivistani. ja siitä syystä, että vaikka siinä oli ihan hulluna silmukoita, ei epätoivo valmistumisen suhteen tullut vastaan missään vaiheessa. ja se on lyhytjännitteiselle ihmiselle aika hieno saavutus.
    Tulevaisuudessa haluaisin oppia ompelemaan paremmin. Niin, ja tekemään saumattomat istutetut hihat.

  8. Onnittelut blogille!

    En osaa sanoa yhtä yksittäistä työtä, josta olisin erittäin ylpeä. Monien neuletöiden kohdalla olen kuitenkin ollut itsestäni ylpeä, kun olen saanut ne valmiiksi (esim. baijerilaiset sukat, norjalaiset kirjoneulesukat ja monet pitsihuivit). Sellaista yksi ylitse muiden työtä ei ole tullut tehtyä. Jos joskus saan tehtyä päiväpeittoprojektin valmiiksi isoäidinneliöistä, voin ehkä nimetä yhden ainoan työn :)

    Monen neuletekniikan oppimisen kohdalla olen ollut onnellinen, koska ne ovat selkeästi vaikuttaneet lopputulokseen tai neulomisen mielekkyyteen. Esimerkiksi kärjestä ylöspäin neulottujen sukkien päättely Sewn cast-off -tekniikalla ja itselleni sopivan kirjoneuletekniikan opettelu siten, ettei langat mene sotkuun ja kierteelle keskenään ja lankojen kuljetus on suht yksinkertaista.

    Kaipaan neulomisessa haasteita ja olen tyytyväinen itseeni, kun onnistun uuden tekniikan opettelussa tai neulon jonkun neuleen, joka tuntuu itsestäni sopivan haasteelliselta. Toki neuleen ulkonäkö ja soveltuvuus menevät tässä ohi, joten pelkkiä haasteita en neulomiselta hae, mutta toisaalta en niitä pelkääkään. Aika harvoin menen siitä, mistä aita on matalin.

  9. Onnittelut vanhukselle!

    Mulla on oikeastaan kaksi suosikkia, jotka molemmat ovat tiiviissä käytössä. Eka on Minttumaari huivi, koska se oli ensimmäinen kolmio pitsihuivini. Muistan olleeni äärettömän ylpeä siitä, että osasin!

    Toinen on Aquila. Siksi että siinä on ehkä epätyypillinen lankavalinta pitsihuiviin, mutta kokonaisuus toimii hyvin. Työ vastaa tarkoitustaan: olla lämmin kääriytymishuivi.

  10. Onnea onnea!
    Olen viimein (omistettuani rukin melkein vuoden) oppinut jotenkuten kehräämään, ja se on ihanaa <3

  11. Onnea ja pitkää ikää, sekä blogille että sen kirjoittajalle!

    Jaa, erityisen onnellinen olin/olen oranssista villatakistani. Se oli muhinut mielessäni jo pitkään ja kun vihdoin ja viimein sain sen tehtyä lopputulos oli aikalailla sellainen kuin kuvittelinkin.

  12. Tykkään tästä sinun blogista ihan hirmuisesti! Onnea siis synttäreiden kunniaksi.

    Tällä hetkellä tuntuu, että kaikista mukavimmat neuleet on sellaisia joita näen käytössä usein. Pojalle neulottu Tomten on yksi, sitten miehelle joululahjasi valmistunut Cycling Aran ja Haitulalle tehdyt neuletakit.

  13. Ensimmäinen pitsihuivi oli hyppelyn arvoinen, se onnistui ihan hyvin. Uuden oppimista on vielä paljon, toivottavasti tänä vuonna jaksan perehtyä johonkin uuteen kivaan juttuun ;)

  14. Onnea synttäreinä; täällä on ihanaa käydä. Kauniit kuvat ja käsityöt sekä ihana tunnelma.
    En osaa sanoa, mistä neuleesta olen erityisen tyytyväinen, sillä olen eri neuleissani tyytyväinen eri asioihin. Joskus tasaiseen käsialaan, joskus neulomisnopeuteen, lopputulokseen jne…
    Haluaisin tulevaisuudessa kehittyä ompelemisessä ja neulonnan saralla istutetut hihat saumattomana (tuulian tekniikalla esim.) olisi hienoa oppia.

  15. Onnittelut!
    Aika pahan pyynnön heitit, en todellakaan osaa nimetä jotain yksittäistä juttua. Olen ylpeä ylipäätään siitä että teen kaikenlaista. Ehkä kuitenkin neuleet tms. kädentuotokset jotka ovat syntyneet tajunnan virrasta, ilman ohjeita tai speksejä tuottavat eniten iloa itselle. Ne ovat omannäköisiä.

  16. Onnea paljon!
    Ensimmäinen pitsihuivini oli ihan täysosuma ja näyttää vieläkin hyvältä. Myös onnistuneiden lahjaneuleiden tekeminen ilostuttaa kovasti.

  17. Tää: ”opeteltu irkkaamaan pelkästään #neulonta-kanavan takia” sai ihan ylileveen hymyn mun huulille. Otan osaa ja kivaa kun irkkaat! ;)

    Oma asia, mistä olen ylpeä…hmm… Äsken just askartelin semmoset mahtavat massanapit, joista oon ihan superylpeä. Muutenkin oon iloinen ja ylpeä mun nettikaupasta ja kaikista omatekemistä tuotteista siellä. Oon myös tosi ilonen siitä, että oon oppinut kirjoittamaan neuleohjeita paremmin. Ai niin ja vähän aika sit sain siskolle valmiiks Silmäpakosäärystimet, joista oon kans ylpee, kun se rakastui niihin niin täydellisesti. Näitä ylpeydenaiheita alkokin riittää, oonpahan ylpee akka :D

  18. Onnittelut kolmivuotiaalle! Ja mä oon kanssa opetellut irkkamaaan neulontakanavan takia. :D Mutta erityisen ylpeä olen Laila-sukistani, ensimmäinen onnistunut kirjoneuleeni!

  19. Onnittelut kolmivuotiaalle!

    Laila-sukat on miun ehkä suurin ylpeyden aihe, samoin Tangled yoke. :)

  20. Onnea!

    Tyytyväisin olen ollut itse suunnittelemaani kietaisupuseroon. Se on tosin ollut niin paljon käytössä, että pitäisi varmaan neuloa kohta uusi jostain vähemmän nyhrääntyvästä langasta.

  21. Onnittelut pikkuisen johdosta! Blogisi on todella tyylikäs, kauniita kuvia, jotka saavat ihastelemaan joka kerta.

    Uusinta ylpeyttä on tuonut hopeakurssin aikaansaannokset, joiden tekeminen vaatii ehkä kutomistakin enemmän kärsivällisyyttä.

  22. Onnittelut minultakin. Yhtä ylpeyden aihetta ei tule mieleen, mutta muistan, mitä opittuani hypin riemusta. Se oli kehräääminen rukilla ja värttinällä reilu vuosi sitten. Se oli pitkäaikainen toiveiden täyttymys ja sujuikin (rukilla) vielä helposti. Kauheasti ei ole tullut kehrättyä, mutta hauskaa se on edelleen.

  23. Mä olen ylpeä ensimmäisestä (ja tähän mennessä ainoasta) pitsihuivistani, lankojen värjäämisestä ja ihan itse päästäni neulomastani pupunkorvaslipoverista.

    Mutta kaikkein paras taito on ollut oppia neulomaan sukat varpaista ja oikeanlaisella kantapäällä (sillä joka on baudelairen ohjeessa)! <3

  24. Onnittelut! Löysin tänne ihan vahingossa, kiva vahinko!
    Olen ylpeä siitä, että osaan neuloa hyvin istuvat villasukat!
    Haluaisin tehdä onnistunee, kauniin pitsihuivin, esim. Revontuli-mallia olen jo kauan katsonut sillä silmällä.Jospa pian aloitan!

  25. Onnittelut minultakin! Kuten niin moni muukaan, en minäkään yhtä ainoaa työtä oikein pysty mainitsemaan, mutta minulle aikoinaan suuri peikko olivat villasukat ja kuinkas kävikään, juuri mitään muuta en nykyään niin paljon neulokaan:)

  26. Mulla on melkein samat haaveet, tuo kangaspuilla kutominen niistä suurimpana. Kasviväreillä minä en ole värjännyt, se kiinnostaisi myös erittäin paljon. Myös pitsihuivin haluaisin selättää :)

    Erityisen ylpeä olen siitä, että sain tehdä Kipakat-kalenteria onnistuneesti ihanan, hauskan ja inspiroivan Kipakkaporukan kanssa ja että olen uskaltautunut enemmänkin mukaan julkiseen ja hyväntekeväisyysneulontaan. Se on tuonut minulle monta uutta tuttavaa ja paljon hienoja kokemuksia.

  27. Niin, mistähän sitä olisi ylpeä… No ainakin Vihervaarastani, siihen meni jo ohjeen saamiseen kamalasti työtä. Mutta paita on pidetty :) Ehkä vähän ylpeyttä tunnen siitä että sain julkaistua ohjeeni ihan oikeassa lehdessä! Opittavaa olisikin sitten vaikka mitä, ihan ensimmäisenä kun sun blogia katselee niin valokuvaaminen olis kiva hallita. Sulla on upeita kuvia! Ja kun nyt kehumaan ruvettiin niin myös sun blogin värit miellyttää mun silmää ;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: