35

Ensimmäinen työviikko takana, puuh. Että voikin viedä mehut ihmisestä. Kotona olen oikeastaan vain nukkunut. Mutta jotain hienoa tässäkin viikossa; täytin uudenvuodenlupaukseni! Opettelin lypsämään :) Jep, lehmiä. Niistä tulee se maito jota myydään valion tölkeissä.

Kuulostaa melko randomilta lupaukselta verrattuna tavallisiin ”lopeta tupakointi/kynsien pureskelu/karkin syönti”, mutta selitän. Olen nyt toista talvea töissä lehmien parissa. Viime talvena vain ruokin, lapioin sontaa ja ajelin traktorilla pisteestä a pisteeseen b. Nyt syksyllä emäntä (alias pomo) alkoi kyselemään että koskas opettelisin lypsämään. Olin hiukan arka asian suhteen, koska se on kuitenkin vastuullisin tehtävä navetassa. Piru vie, se maito menee oikeille ihmisille!

Noh, tuli joulukuu ja loma. Kypsyttelin asiaa aina välillä ja uutenavuotena (alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan) päätin opettelevani. Ei se nyt voisi olla niin vaikeaa. Eikä se ollut.

Olen kummallisen ylpeä itsestäni tämän takia.

Käsityörintamalla on ollut hiljaista tällä viikolla. Aloitin Hugo-kauluria Novitan woolista. Siihen se sitten jääkin.

wip

Lisäsin sivupalkkiin tuollaisen Google Readerin härpättimen otsikon Näistä tykkäsin viimeksi alle, sen alta löytyy viimeisimmät suosikkijutut intrawebsistä.

EDIT – Olisi mukava kuulla millaisia ajatuksia navetassa työskentely herättää, en ikinä tiedä miten kertoa siitä ihmisille, kun on niin vaikea ennustaa miten siihen reagoidaan.

~ Kirjoittanut valokki : lauantai, tammikuu 17, 2009.

12 vastausta to “35”

  1. Ihanan visuaalinen blogi siulla, eksyin ensimmäistä kertaa, mutta täytyy tulla toistekin!

    Oon ite ehkä vieläkin, noin kymmenen pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeenkin niin maalainen, että miusta navetassa työskentelyssä on ihan kuin missä tahansa muualla työskentelyä. Ja lehmät on jotenkin rouheita elukoita! Onhan hevosetkin isoja ja uljaita otuksia, mutta lehmät on jotenkin rehellisiä.

  2. Nostan hattua sinulle! Lypsäminen on kunnioitettava taito. Harmikseni en ole koskaan lypsänyt vaikka olen maalta kotoisin, sillä meiltä lehmät laitettiin pois kun olin vielä lapsi.

  3. Minäkin nostan hattua. Navettatyöt eivät ole mitään kevyitä hommia, vaan raakaa työtä. Tätini miehellä oli maatila, (nyt se on serkkupojallani), ja hädin tuskin uskalsin käydä navetassa. Se mölinä kuulosti niin kamalalta, ja ne lehmät, jotka kurkottelivat päitään karsinoista. Huh.

  4. Mä ainakin ihailen sitä työtä ja haluaisin itsekin joskus osallistua navettahommiin. Mukavaa (ja raskasta) työtä eläinten parissa, eikä tarvii salille lähteä illalla.

  5. Kiitos mukavista kommenteistanne. Ihana huomata ettei kaikilla ole niin kummallinen asenne tällaista työtä kohtaan.

    Katri, mukava kun poikkesit blogiini. Olet oikeassa, rehellinen on täydellinen adjektiivi kuvaamaan lehmää.

    Jii, enpä olisi minäkään uskonut että jonain päivänä lypsän lehmiä, vaikka maalla olenkin koko ikäni asunut. Elämä kuljettaa kummallisiin paikkoihin, ei sitä koskaan tiedä minne päätyy.

    Kaisa, ei ne lehmät pahaa tee. Nälkäisinä ne saattavat huudella, mutta kun ovat rehut saaneet niin se heinien hiljainen kahina ja lehmien rauhallinen mussutus hiljaisessa navetassa on todella rauhoittava. Varmaankin mielihetkeni.

    Jaana, voisin sanoa inhoavani urheilua, joten tällainen työ antaa mukavasti vapautuksen siitä. Voi vapaa-ajalla keskittyä vaikka neulomiseen :)

  6. Lehmäthän ovat kertakaikkisen sympaattisia. Märkä nenä (turpa/kuono?), pitkä kieli ja kuuluva ”muuu”. Ovat tosin paljon isompia kuin tulee kuviteltua (huomasin tämän kun tapasin lehmän ensimmäistä kertaa kasvotusten pari vuotta sitten = kyllä, olen kaupunkilainen).
    Navetassa työskentely, ihan tavallinen homma. Itse asiassa hyvin perinteinen suomalainen työ. Omituista suorastaan, että joku sille kurtistaisi kulmiaan. Muuten, lypsitkö käsin vai sellaisella mustekalan näköisellä laitehärvelillä? :P
    Nyt kyllä tuli vähän lärpätettyä, mutta ei liene haitaksi. Silmää miellyttävä blogi, pistäydyn kyllä uudemmankin kerran. :)

  7. Susku, koneella lypsin, eli sellaisella mustekalahärpättimellä. Kun lypsettäviä on kolmisenkymmentä, olisi käsinlypsy melko mahdoton tehtävä. Ja sen perusteella mitä kokeilin käsin, ymmärrän hyvin miksi taloissa oli ennen vain pari lehmää :)
    Ei yhtään haittaa lärpättely, menen tästä lärpättelemään sun blogiisi :)

  8. Navettahommat on kyllä raakaa työtä! Olen itse maitotilalta kotoisin ja näin miten sen työn kanssa ollaan naimisissa (siis isännät ja emännät). Toki siinä on välillä idyllisyyden pilkahduksiakin, mutta enemmän sitä huolta eläinten hyvinvoinnista ja kaikenmaailman määräyksistä. Hattua nostan heille, ketkä sitä työtä jaksavat tehdä! Ehkä palkollisena voi olla hieman helpompaa, kun on ”vain töissä”? Tsemppiä lypsyhommiin!

  9. Navetta on vähän harvinaisempi työpaikka, ainakin minun tuttava/blogituttavapiirissäni, tai ainakaan en muista ketään muuta. Muuten kyllä työ siinä missä muutkin. Jotenkin kyllä tavallaan kurjaa, miten nykyään on vieraannuttu maaseudusta niin paljon, mutta niin se kai vain menee.

    Itse vierailin sukulaistädin navetassa muutamia vuosia sitten ja lehmät (ja aivan vastasyntynyt vasikka!) olivat kyllä symppiksiä.

    Kaunis blogi sulla, pitää tulla toistekin

  10. Hm, olen vähän kuin kasvanut lehmien parissa, kun mummolassa luuhasin kesät ja siellä niitä eleli. Mukavaa kun nuoria ihmisiä on maatalousalalla (kuulostipa viralliselta). Minäkin haluaisin käsin lypsää joskus kokeeksi :D se jäi pienenä kokeilematta, kun pelkäsin että tulee sorkka otsaan. ^^

  11. Meillä lehmät laiduntaa kesäisin tuossa tien toisella puolen. Eilen kävin viemässä lehmukoille kuivanutta leipää. Vanhemmat lehmät tietää jo jutun ja oottaavat nenä pitkällä maistiaista. Nuoremmille voi sitten syöttää pieniä paloja kämmenestä. Harjaamisesta ne tykkää, jopa niin että naapurilehmä saattaa ruveta puskemaan harjattavaa. On ne lehmät vaan niin ihania, kun ne on oppinu tunteen vierailijat. Navetassa tulee aina hyvälle tuulelle.

    Tosin vaikka maalla ollaan, niin ei kaikki silti ymmärrä.. Jumpassa ollessamme ohjaaja alkoi ääneen ihmettelemään, miksi yhdessä kohtaa salia aina haisee kakalle. Toiset virnuili, et se on varmaan ope, joka haisee. Ystävääni maatalon emäntää silloin harmitti. Tilanne tuli niin yllättäen, etten minäkään ehtinyt siihen mitään sanoa, vaikka yleensä suupaltti olenkin. -tulipas pitkä vastaus…niin ja sulla on hieno blogi.

  12. Beautiful colors!! :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: